Kuten aiemmin kerroinkin, olin toissa torstaina Helsingissä haastattelussa USA:n työharjoitteluviisumia varten. Saatuani viime keskiviikkona viisumin, minulla alkoi suunnaton sähellys lopullisen matkustamisen valmistelussa, pitihän vielä pakata ja tehdä yhtä suun toista ennen lauantaita. Olin ennakkovarannut liput American Airlinesilta sekä sunnuntaille että tiistaille koska en ollut varma milloin viisumi saapuu ja ehdinkö matkustaa jo sunnuntaina. Kun viisumi sitten tuli, piti alkaa hoitamaan matkasuunnitteluni loppuun. Toki olin jo hoitanut suurimman osan asioista, mutta koska matkustamiseni viivästyi viisumin saamisen kestäessä, aiheutti se lisätoimenpiteitä kuten matkavakuutuksen päivien siirtämistä, ym. Sain kuitenkin suhteellisen hyvin järjestettyä loput asiat, hoidettua pakkaamisen ja varattua junaliput lauantaille, koska lentoni lähti tänään jo puoli kahdeksalta Suomen aikaa, ja se oli ainoa keino ehtiä ajoissa Helsinki-Vantaan kentälle. Onneksi ihana ystäväni Johanna poikaystävineen olivat niin suunnattoman kilttejä että paitsi majoittivat minut, myös hakivat juna-asemalta ja veivät vielä ihan superaikaisin sunnuntai-aamuna lentokentällekkin. Aivan kultaisia ystäviä! <3
Kentällä oli tosiaan hyvä olla ihan hyvissä ajoin, ehdin ostamaan adapterin jenkkilään ja hieman tuliaissuklaata työpaikalle. Lennon ensimmäinen koneenvaihto oli Pariisissa, jossa onneksi en joutunut vaihtamaan terminaalia, koska vaihtoaika oli suhteellisen lyhyt. Kerkesin kyllä hyvin koneeseen, mutta ihmettelin kun kuuluttivat nimelläni vaikka lähtöportti oli vasta avautunut. Syyksi selvisi oletettavasti se, että halusivat kysellä minulta muutaman kysymyksen, kai koska en ollut hakenut Esta-turistiviisumia ja olin varannut lennot niin pitkäksi aikaa. Kysymykset olivat perinteisiä "oletko pakannut laukkusi itse", "mitä olet menossa tekemään", ym. Jostain syystä veivät myös jono ohi ja huomasin että olinkin saanut turistilipustani huolimatta paikan Main Cabin Extra - luokasta, mikä oli ihan super ihanaa koska sai matkustaa paljon väljemmin ja palvelu oli erittäin hyvää ja ilmaisia juomia ja snackseja tuotiin jatkuvalla syötöllä. Minusta on aivan ihanaa etteivät lentoyhtiöt ole kokonaan luopuneet ilmaisista ruoista, Finnairillakin oli todella ihana aamiaiscroissantti tarjolla lennolla Pariisiin. Ja ihan superia että korottavat matkustusluokkaa tavalliselta tallaajaltakin! Osasyynä saattoi toki olla sekin, että seuraava vaihtoni tapahtui New Yorkissa John F. Kennedyn kentällä, jossa minulla oli vaihtoaikaa vain 1,5 tuntia. JFKlle päästyäni huomasin kuitenkin stressailun olleen turhaa, sillä en ole varmaan koskaan ollut niin nopeissa turva- ja passitarkastuksissa, sain fast track-ticketin jolla kaikki hoitui salamannopeasti vaikka olin unohtanut täyttää jenkkilässä vaadittavan tullauslapun.
Saavuin Miamiin hieman ennen iltaseitsemää paikallista aikaa, takana noin 20 tuntia matkustusta. Kentällä minua oli vastassa työnantajan tuttavapariskunta, ja olikin mukavaa saada vinkkejä oleskeluun. Ilmasto Floridassa on tähän vuodenaikaan trooppisen kuumaa, en arvannut että olisi näin lämmintä. Ainakin tällä hetkellä takki ja pitkähihaiset olivat täysin turhia ottaa mukaan. Saavuimme reilun tunnin kuluttua Lake Worthiin, joka on pieni West Palm Beachin alue jossa asuu paljon suomalaisia. Kohta alkaa sesonki kun suomalaiset tulevat pakoon kylmää tänne, kuulemma osa viettää kesät Suomessa ja talvet täällä. Enkä sinänsä ihmettele, lämmintä täällä on. Aamulla on edessä ensimmäinen työpäiväni harjoittelussa, siitä enemmän myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti